(Arvonlisäveron) ALV Historia

Kuten ALV historia osoittaa, arvonlisävero (ALV) on yksi merkittävimmistä ja laajimmin käytetyistä verotusmuodoista nykymaailmassa. Se on kulutusvero, jota peritään tavaroista ja palveluista jokaisessa tuotannon tai jakelun vaiheessa, ja jonka lopulta maksaa loppukuluttaja. ALV:n juuret ovat 1900-luvulla, ja sen historia heijastaa verojärjestelmien kehitystä vastaamaan kasvavien talouksien ja globalisaation vaatimuksia. Katso ALV Historia Suomessa

Kulutusverotuksen Varhaiset Käsitteet

ALV historia osoittaa, että kulutuksen verottamisen käsite tulojen verottamisen sijaan on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Muinaisissa sivilisaatioissa kuten Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa, erilaisia myynti- ja valmisteveroja kerättiin tavaroista kuten suolasta, mausteista ja muista välttämättömyyshyödykkeistä. Nämä varhaiset verot olivat alkeellisia ja niistä puuttui nykyaikaisen ALV:n järjestelmällinen rakenne.

Nykyaikainen lisäarvon verottamisen käsite syntyi paljon myöhemmin, pääasiassa vastauksena perinteisten myyntiverojen tehottomuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Myyntiverot tapasivat kertaantua, mikä tarkoitti, että tavaroita verotettiin useita kertoja tuotantoketjun aikana, johtaen korkeampiin hintoihin ja markkinoiden vääristymiin. Tarvittiin hienostuneempaa lähestymistapaa näiden puutteiden korjaamiseksi.

ALV:n Alkuperä

ALV historia alkoi, kun arvonlisäveron (ALV) käsite syntyi saksalaiselta ekonomisti Wilhelm von Siemensiltä vuodelta 1919, jolloin hän ehdotti sitä Saksan liikevaihdon veron korvaajaksi. Ranskalainen ekonomisti Maurice Lauré kuitenkin toteutti ALV:n ensimmäisenä Ranskan Norsunluurannikolla vuonna 1954 ja sen jälkeen Ranskassa vuonna 1958. Aluksi sitä sovellettiin vain suuryrityksiin, mutta ALV kehittyi kattamaan kaikki liiketoiminnan sektorit ja tuottaa nyt noin 50 % Ranskan valtion tuloista.

Euroopan talousyhteisön (ETY) perustamisen jälkeen vuonna 1957 professori Fritz Neumarkin komitea totesi Ranskan ALV-järjestelmän tehokkaimmaksi, mikä johti sen käyttöönottoon ETY:n jäsenvaltioissa vuoden 1967 direktiivien kautta. Maat kuten Belgia, Italia, Suomi, Luxemburg, Alankomaat ja Länsi-Saksa ottivat pian ALV:n käyttöön. Järjestelmä osoittautui liikevaihtoveroja paremmaksi välttämällä kertaantumisvaikutukset ja edistämällä läpinäkyvyyttä, ja Saksa korvasi lopulta liikevaihtoveronsa ALV:lla vuonna 1968. Lauréa muistetaan nyt ”ALV:n isänä” Siemensin teoreettisen käsitteen muuttamisesta käytännölliseksi ja tehokkaaksi tulonkeruujärjestelmäksi.

Maailmanlaajuinen Käyttöönotto ja Laajeneminen

ALV historia jatkui, kun Ranskan menestyksen jälkeen ALV levisi ympäri Eurooppaa 1960- ja 1970-luvuilla, osittain Euroopan talousyhteisön (ETY) vaikutuksesta. ETY, joka myöhemmin kehittyi Euroopan unioniksi, vaati jäsenvaltioitaan ottamaan käyttöön ALV:n yhdenmukaistettuna välillisen verotuksen muotona. Tämä standardointi helpotti kauppaa blokin sisällä ja varmisti yhtenäisen tuloperustan.

1970- ja 1980-luvuilla useat kehitysmaat, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa, ottivat ALV:n käyttöön. Hallitukset tunnistivat ALV:n kyvyn tuottaa merkittäviä tuloja minimaalisella taloudellisella vääristymällä. 1900-luvun loppuun mennessä ALV:sta oli tullut finanssipolitiikan kulmakivi yli 100 maassa. Lue Alv rekisteristä – Kuinka hakea suomessa?

ALV Muualla Maailmassa

ALV historia on monimuotoinen, sillä Euroopan ulkopuolella ALV:n käyttöönotto vaihtelee merkittävästi alueittain. Yhdysvalloissa ei ole kansallista ALV:tä, vaan sen sijaan käytetään osavaltio- ja paikallisia myyntiveroja, jotka vaihtelevat 0 %:sta yli 10 %:iin, ja Länsi-Virginia otti käyttöön ensimmäisen myyntiveron vuonna 1921. Kanada otti käyttöön tavaroiden ja palvelujen veron (GST) vuonna 1991, jota täydentää provinssien harmonisoitu myyntivero (HST), luoden 5-15 %:n yhdistelmäverokantoja.

Australia otti käyttöön yhtenäisen 10 %:n GST:n vuonna 2000 virtaviivaistaakseen verojärjestelmäänsä. Aasiassa Japani otti käyttöön 10 %:n kulutusveron vuonna 1989, kun taas Kiinan ALV, joka otettiin käyttöön vuonna 1984, on tällä hetkellä 13 %. Kehittyville talouksille ALV on osoittautunut arvokkaaksi veropohjien laajentamisessa, tuloveroista ja tulleista riippuvuuden vähentämisessä sekä veronkierron torjunnassa sisäänrakennettujen itsesääntelymekanismien avulla, sillä yritysten on pidettävä tarkkaa kirjanpitoa voidakseen vaatia syöttöveron hyvityksiä. Saatat pitää Katsaus alv muutos Suomessa

Kritiikki ja Haasteet

ALV historia osoittaa, että eduistaan huolimatta ALV on kohdannut kritiikkiä sen regressiivisestä luonteesta. Koska ALV peritään yhtenäisesti tuloista riippumatta, pienituloiset kotitaloudet käyttävät tyypillisesti suuremman osan tuloistaan ALV:n alaisiin tavaroihin ja palveluihin. Hallitukset usein käsittelevät tätä ongelmaa vapauttamalla välttämättömyyshyödykkeet verosta tai soveltamalla alennettuja verokantoja lieventääkseen vaikutusta haavoittuviin väestöryhmiin.

ALV:n hallinnointi ja valvonta voi myös olla haastavaa, erityisesti talouksissa, joissa on paljon epävirallista toimintaa. Petokset, kuten karusellipetokset, joissa tavaroita siirretään rajojen yli ALV-palautusten hyväksikäyttämiseksi, ovat olleet pysyvä ongelma joillakin alueilla. Katso Ruoan ALV Suomessa

ALV 2000-Luvulla

ALV historia on menestystarina, sillä nykyään ALV on käytössä yli 170 maassa, muodostaen merkittävän osan valtioiden tuloista maailmanlaajuisesti. Sen mukautuvuus on mahdollistanut sen säilymisen merkityksellisenä taloudellisten muutosten edessä, mukaan lukien verkkokaupan ja digitaalisten palvelujen nousu. Monet maat ovat ottaneet käyttöön mekanismeja ALV:n keräämiseksi rajat ylittävistä digitaalisista transaktioista, varmistaen veronmaksun noudattamisen globaalissa taloudessa. Katso Alv rekisteristä poisto

Johtopäätös

Alv historia heijastaa verojärjestelmien kehitystä nykyaikaisten talouksien monimutkaisuuteen vastaamiseksi. ALV on osoittautunut tehokkaaksi ja joustavaksi tulonkeräysvälineeksi 1900-luvun alkupuolen käsitteellisistä juuristaan ​​1900-luvun alun laajaan käyttöönotukseen asti. Kun taloudet kehittyvät edelleen, arvonlisävero säilyy todennäköisesti finanssipolitiikan keskeisenä pilarina, joka mukautuu uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin globaalissa ympäristössä.